keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Lääkärireissu

Kiitos kivoista juttuideoista ja -ajatuksista edellisen arvontapostauksen kommenteissa!

Joistain olinkin ajatellut kirjoittaa, ja jotkut taas olivat hyviä ajatuksia tuleviin postauksiin. Jotenkin sitä on niin laput silmillä oman kuvionsa suhteen, eikä osaa ajatella moniakaan juttuja postausidean kannalta. Toivoisin myös, että tästä blogista olisi joskus jotain tiedollista hyötyä jollekin, eikä se olisi pelkkää oman jutun hehkutusta. 
 Täällä päivät soljuneet omaan tahtiinsa, viikonpäivät ja kellonajat vain tuppaavat unohtumaan. Taaperon myötä avainsana on päivärytmi ja sen puitteissa tehdään mitä tehdään. 

Olen herätellyt pitkän tauon jälkeen kroppaa eloon kuntosalilla ja iloinen siitä, että pitkän, sairastelusta johtuneen tauon jälkeen voin taas tehdä edes jotain. Hieman löysä-äiti olo länsimaisten pumppaajien valloittamalla salilla nostaa välillä päätään, mutta koitan jättää sen omaan arvoonsa ja vain jatkaa omaa juttuani. Olen tehnyt omaan tahtiin lihaskuntoliikkeitä ja ajanut kuntopyörää, mikä tahansa tuntuu olevan parempi kuin ei mitään.

On aina mukavaa, kun saarelle tulee tuttuja ja tänään saimme taas vastaanottaa uudet tulijat. He ihastuvat paikkaan ja iltapäivä menikin tutun kaavan mukaan: satamaan tulijoita vastaan, heille skootteri alle ja majoitusta etsimään. Saarella on tuttu bungalowikylä, minne viemme kaikki tänne tulevat tuttumme, Phangan Cabana -niminen. Paikan hinta-laatusuhde on ok, bungalowit siistit, uima-allas, ravintola ja ranta vieressä. Bungaloweja on paljon, joten tilaa on miltei aina. 

Tänään kuitenkin oli ensimmäinen kerta, kun kaikki bungalowit olivat lähestyvien Full Moon Partyjen takia täynnä. Myös saarelle viime aikoina rynnänneet venäläisturistit kansoittavat paikkoja. Ajelimme siis iltapäivällä pitkin rannikkoa, sopivaa majoitusta etsien. Lopulta sopivan hintainen kiva paikka löytyi.

Illalla taas teimme ensimmäisen lääkärireissun. Tytön päiväunie jälkeen huomasin, että hänen peukalonsa oli turvonnut ja punoitti. Itikanpistothan ovat normaaleja, mutta tämä vaikutti erittäin voimakkaalta sellaiselta, tai jonkin muun hyönteisenpistolta tai -puremalta. Tytön isä sattui juuri silloin olemaan muualla, ja tuli hieman avuton olo- ilman puhelinta, skootteria ja tytön sormessa ties kuinka suureksi turpoava erikoispistos. Lainasin naapurista puhelinta ja isä ajoikin salamana paikalle. Ajoimme suoraapäätä tutulle apteekkarille, joka määräsi sormeen salvaa.

Illemmalla totesimme, että lääkärireissu olisi kuitenkin edessä, koska turvotus ei ollut laskenut. Ja eikun klinikalle ja tyttöhän huusi kuin syötävä, kun ihmetteli mistä on kysymys eikä päässyt häiläämään oman mielensä mukaan thaimaalaisten hoitovälineiden sekaan.. Lääkäri tutki tytön asiallisesti, kovasta rimpuilusta ja huudosta huolimatta. Huudonlomassa kävimme läpi ja suljimme pois eri vaihtoehtoja. Diagnoosi oli mielestäni oikea ja lääkeeksi määrättiin kahta eri lääkeliuosta. Onneksi niistä saatiin ensimmäiset annokset kikkailtua alas lääkeruiskun ja jäätelön kera. Ja matkavakuutuskin naputeltua nettiin samantien.


2 kommenttia:

  1. Minulla on sinulle haaste blogini puolella :)

    http://chilinkablogi.blogspot.fi/2013/01/kahdeksan-faktan-haaste.html

    VastaaPoista

Hienoa kun kommentoit, kiitos!
Asiattomat ja loukkaavat kommentit jätän kuitenkin julkaisematta;).