Finlään

Saavuimme siis alkuviikosta Suomen kamaralle. Matka oli pitkä ja rankkakin, mutta siitä on toivuttu hyvin. Tavarat purettu, pulkkamäkeen päästy, karjalanpaistia syöty ja 90v juhlilla oltu. Vaan vielä odottaa sen muutama koneellista kesävaatetta pyykkäämistään.

Mutta eipä tunnu olevan kiirettä kesävaatteiden pyykkäämisellä, kun täysi talvi tuntuu vielä olevan päällä. Olin varautunut, että kevät olisi hieman pidemmällä kun saavutaan, mutta samat talvivaatteet tuntuu olevan vielä tarpeellisia: untuvatakki, lämpimimmät mahdolliset talvikengät ja paksut tumput. Hieman vilakka tuntuu siis vielä olevan, mutta ainakin aurinko paistaa eri kulmasta. Mutta säästä nyt on jauhettu varmaan jo jokapuolella tarpeeksi, eikä siitä sen enempää.

 Suomalainen kulttuuri sen sijaan tuntuu näyttäytyvän taas hieman eri valossa. Tylyys, myrtyneisyys, kiire, oman navan tuijottaminen ja kyynärpäätaktiikka vain osuu silmiin. "Painu nyt he...ttiin siitä, kuka tuokin tuossa on, mitä sinäkin siinä tuijotat" -asenteet tuntuvat vain olevan vallalla, varsinkin keskustassa ruuhka-aikaan liikkuessa, missä todellakin saa pitää kiirettä ettei jää ryysivien ihmisten jalkoihin.  Dissaamisen, arvostelun, valittamisen negatiivinen kulttuuri tuntuu valuvan televisiosta ja netistä omaan syliin.

Oma kokemukseni vain on, että tällainen asenne ei paista thaimaalaisessa kulttuurissa. Sen sijaan tuntuu, että siellä koitetaan yhdessä tehdä kaikki asiat mahdollisimman helpoksi ja mukavaksi kaikille-vaikkapa tuntemattomille ja ettei kukaan menettäisi kasvojaan. Hyvä esimerkki on, jos esimerkiksi lapsi alkaa julkisella paikalla kiukuttelemaan ja kitisemään, tuntematonkin thaimaalainen alkaa heti yrittää naurattaa ja kutittelemaan lasta, että  kaikilla olisi mukavampaa ja helpompaa, että lapsi rauhoittuisi ja ettei vanhempi hermostuisi.

Ja rauhassa saa olla, omassa kerrostaloasunnossaan. Kukaan ei näe, ei huomaa, ole kiinnostunut, ei tiedä mitä teen tai mitä minulle kuuluu. Ellen ole itse yhteydessä netin tai puhelimen välityksellä ystäviin. Enkä myöskään näe muita ihmisiä, edes naapureita, saati ihmisiä ulkona, muuten kuin luikkimassa nopeasti kukin omiin kotiinsa tai kiirehtimässä tärkeisiin touhuihinsa. Thaimaassa vieraatkin ihmiset tuntuvat olevan lähempänä ja näkösällä ja voi vaikka huikata "sawadiikhaat" terassilla istuvalle naapurille, kun starttaa skootterilla matkaan.

Minkä takia meillä Suomessa sitten tuntuu olevan vallalla tällainen vihamielisyys ja meininki ylipäätään? En tiedä, mutta jotenkin tuntuu että arvopohja on murentunut jo aikaa sitten ja se millä enää tuntuu olevan merkitystä yhteiskunnallisesti on kilpailukyky ja yksilöllisesti kulutuskyky. Mutta ei siinä mitään, suomalaisia tässä ollaan ja täällä on meidän koti ja kotimaa. Omasta asenteesta on toki paljon kiinni monikin asia. 

Kaikki on niin tuttua ja uudet tuulet jo puhaltaa. Pohdin aikani bloggaamisen jatkamista jossain muodossa, mutta katsotaan sitä sitten vaikka jossain vaiheessa toisen blogin puolella. 

 Vielä kerran oikein suuri kiitos kaikille matkalla virtuaalisesti mukana olleille!

One night in Bangkok

Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen vietin siis vielä yhden päivän Bangkokissa shoppaillen. Ja mikä parasta, aivan omassa seurassani, vailla sylkyssä kieppuvaa pikkuista ja shoppailusta tuskastunutta puolisoa.

 Junaraide lentokentältä keskustaan on vihdoin valmistunut, ja menin sillä lentokenttähotellilta kaupungille. Vaihto junasta skytrainiin onnistui helposti. Vaikka toisin kuin aina kuvittelisi, liikkuminen suurkaupungissa on helppoa. Kun hieman tutkailee ympäristöä, kysyy tarvittaessa neuvoa ja pysyy rauhallisena.

Suunnistin suoraan hyväksi havaittuun MBK:n tavarataloon. Tavaratalo on sopiva sekoitus kaikkea: ei liian prameaa, eikä liian halpista. Juuri sopivan laatuista vaatetta ja roinaa juuri meikäläiselle. Toki Bangkokista löytyy myös prameampia kauppakeskuksia Pradoineen tai torityylisiä marketteja, mutta MBK:ssa saa kyllä rutkasti aikaa kulumaan.


Keskityin katselemaan vaatetusta tietenkin Suomen päähän. Oli aika karistaa auringon- ja kookoksentuoksuinen biitsikuosi harteilta ja pestä viimeiset hiekanmuruset varpaidenvälistä. Vaikka kuinka kuvittelisi ja toivoisikin voivansa viedä thaimaalaisen värikkään vaatetuksen mukanaan Suomeen, se ei vain toimi. Takaisin siis mustaan, tummaan ja Suomessa paremmin toimivaan luukkiin. Olen monet kerrat vienyt mukanani Suomeen Thaimaan auringossa hyvin toimivaa varustusta, mutten ole kuitenkaan kyennyt niitä Suomen harmaudessa ylleni laittaa.

Vaikka matkatavarat oli jo pakattu ja laukut tupaten täynnä, matkaan lähti uutta vaatetta. Bangkokista tulee helpolla haalittua halpaa ja huonolaatuista trikooshittiä, mikä on muutaman pesukerran jälkeen nyppyistä ja vanunutta käyttökelvotonta kamaa. Koitin siis olla ostoksissani järkevä, ja ostaa suht laadukasta Suomessa helposti yhdisteltävää vaatetta. Mukaan lähti farkut, mustat housut, mustat haaremityyliset housut, pari toppia, musta paita, neule ja koruja, hiuslaitteita sekä vyö.

Kun reissataan, niin reissataan sitten kunnolla!

Tarkoituksenamme oli matkustaa Koh Phanganilta yöjunalla Bangkokiin ja jatkaa aamulla matkaa suoraan lentokentälle. Ei siis enää shoppailua, matkalaukkujen avaamista tai yötä Bangkokissa.

Tämä tarkoitti siis seuraavanlaista matkareittiä:
- lautta Koh Phangan-Suratthani, 3h
- bussi Suratthanin satamasta kaupunkiin, 2h
- juna Bangkokiin, 12h
- taksi lentokentälle 1h
- lento Suomeen, noin 13h.

Ennenkuin olimme liikkuneet metriäkään, siis vielä satamassa, olimme aikas loppu. Tyttö hyppi "ykystä ykkyyn" eli sylistä syliin ja kehitteli huutokonsertteja ja tutkimusmatkoja ties mihin. Tavroiden roudausta ja tytön kieputtelua keskipäivän auringonpaahteessa päiväuniaikaan- eli umpiväsyneenä. Naureskelimme, että vielä pienoinen siivu edessä ja nyt jo hermosta ottaa..;).

No, siitä se matka sitten taittui kuitenkin etappi kerrallaan ja pienet torkutkin tytön tuli vedettyä jossain vaiheessa. Kovin koettelemus itselleni oli ehkä tunnin kestänyt bussimatka, kun ajauduimme eri busseihin miehen kanssa, hänen roudatessaan matkatavaroitamme. Täpötäyden bussin takapenkillä, ilman vettä, hyrränä pyörivä pikkuinen sylissä pari tuntia. Eikä siinä vielä mitään, mutta kun en muutenkaan kovia television ääniä siedä, oli bussissa näytettävän elokuvan äänet TÄYSILLÄ ja vielä takapenkillä erikoisbassokaiuttimet! Bonuksena siis uskomaton meteli.

Yöjuna
Thaimaalainen yöjunahan on jo aikaisemmin osoittautunut oivalliseksi tavaksi matkustaa. Isot istumapaikat muuntautuvat illan tullen ahkerien työntekijöiden avustuksella ylä- ja alapedeiksi, joissa matka taittuu rattoisasti. Pedin eteen vedetään verho ja tunnelma on jopa kodikas. Juna puksuttaa eteenpäin, matkatavarat ovat lähettyvillä ja jokunen ihminen kuljeskelee vielä verhon takana. Viimein tyttökin nukahti ja aamulla saavuimme suht virkeinä Bangkokiin. Eniten pidän yöjunassa siitä, että aamupesutkin onnistuvat pienellä kikkailulla junanvessassa. On aika voittaja olo, kun saa pestyä hiuksensa pöntön yläpuolella. Pönttö vedetään siis suoraan maahan ja raide kiitää alla.

Setä petaa petiä junassa.

Tyttö veti kokomatkan omaa settiä. Mielipuuhaa tuntuu olevan siis äidin sylistä isän syliin poukkoilu. Ja kun syliin on päästy, onkin heti jo päästävä alas, tutkimaan ympäristöä. Kantoreppua ei enää ollut matkassa mukana, olimme lainanneet sen ystävillemme ja rattaatkin oli jo pakattu, joten haasteita piisasi kun samaan aikaan toinen kantoi kahta matkalaukkua ja ratas- matkasänky yhdistelmää tai vahti tavaroita. Ja tyttö siis säntäili tutkimusmatkoillaan. Matkasänky muuten matkusti kuin varkain mukana, kun se oli pakattu rattaiden kanssa samaan pussiin.

Lentokentällä selvisi, että taas olisi mahdollisuus ilmoittauta vapaaehtoiseksi, koska lento oli jälleen ylibuukattu, ja minua lykästi taas! Uusi reittini selvisi pian- vielä yksi yö Bangkokissa ja seuraavana pävänä samalla suoralla lennolla Suomeen.
Lentosysteemistämme ja siitä, miksi päätimme jo alunperinkin lentää erikseen lisää täältä.

Myös isä intoutui oman lentonsa ylibuukkausmahdollisuudesta ja päätti tarttua siihen. Se tarkoitti heidän tapauksessaan päivän ja illan viettämistä loistohotellissa ja yölentoa Lontoon kautta Suomeen. Tosin huomattavasti pienempää korvausta vastaan. Finnairilla ylibuukkaushomma tuntui toimivan kaikenkaikkiaan huomattavasti paremmin kuin KLM:llä.

Aikamme lentoasemalla asioita ja matkatavaroita selvitellessämme ja likan perässä juostuamme, lähdimme kukin omaan hotelliimme, ja varsinaiset luksushotellit lentoaseman lähettyvillä olivatkin kyseessä. Kannattaa siis tutkailla ylibuukkaustilanteita ja ilmoittautua vapaaehtoiseksi jos vain mahdollista.

Luksusbuffet.

Vietin siis vielä yhden ylimääräisen päivän ja yön Bangkokissa, loistohotellissa yöpyen, hyvin syöden ja shoppaillen. Illalla kävin lähettämässä yhdet matkalaiset omalle lennolleen Suvarnabhumin kentällä. Suomeen saavuttaessa matkustusta on kaikilla takana siis kaksi vuorokautta.

Pikku kissa kädessä.

Ja itse palasin siis vielä yöksi hotelliin odottamaan vuorostani aamuista lentoani.

Kotia kohti

No niin, täällä alkaa pikkuhiljaa reissu loppumaan ja matka kohti kotosuomea alkaa. Mahtava reissu ollut kaikenkaikkiaan ja varmasti monella tapaa ikimuistoisin Thaimaan matka tähän mennessä. Pikkuinen on tuonut olemassaolollaan matkaan erityisen vivahteen, sekä aiheuttamallaan työn- ja huolenmäärällä, että ihanuudellaan.

Matka takaisin taittuu kaikilla mahdollisilla kulkuneuvoilla: laiva, pikkubussi, juna, metro, taksi ja lentokone. Joka välissä tietenkin odottelua ja säätöä moneen suuntaan. Matka on pitkä ja matkustustunteja kertyy plakkariin monta. Mutta uskon, että matkanteko sujuu hyvin, vaikkakin se varmasti raskastakin pikkuisen ikiliikkujan kanssa on. Mukana on edelleen ainakin dvd soitin, iphone ja askartelutarvikkeita.

Viimeiset huitsat rannalla..

 Kotosuomessa on kuuleman ja näkemän mukaan tällä hetkellä erittäin kylmä, poikkeuksellisen kylmä maaliskuu. Olimme hieman jo varautuneet, ettei lämpimimpiä toppavermeitä enää tarvitsisi kaivaa esiin. Mutta ei muuta kun untuvatakkia ja talvisaapasta ilmeisesti taas vaan niskaan Suomeen tullessa.

Katsotaan miten bloggailun käy Suomeen päästyä, mietin jatkaisinko vanhaa blogia vai miten homma etenee. Nähtäväksi jää, mutta voi olla että lähestyvä kevät ja enenkaikkea tuleva ihana Suomen kesä haastaa taas kuvaamaan ja sitä myötä jatkamaan tarinankerrontaa-ja tällä kertaa jo kaksivuotiaan pikkuihmisen kanssa. Eli äitiysnäkökulmasta jatkettaisiin. Postaan kuitenkin vielä todennäköisesti tähän blogiin jostain Thaimaaseen liittyen.
 
 Ps. Kiitokset muuten muutamista huomionosoituksista haasteiden kautta, joita olen matkan varrella saanut, vaikka niihin onkin jäänyt vastaamatta;).

Kotikulmilta

Food Market, a place to be in Thongsala

Koh Phanganin pääkaupungin Thongsalan keskiössä on ehdottomasti Food Market, eli virallisesti Phantip Food Market. Ruokatori availee kojujaan pikkuhiljaa pitkin iltapäivää ja illalla kuhina on jo kova. Tarjolla on kaikenlaisia thaimaalaisia herkkuja ja erilaisia ravintoloita joista valita parhaimmat päältä. 

 Torin takaosassa on ravintoloita, joista saa thaimaalaista ruokaa, nuudelisoppaa, italialaista ruokaa ja pizzaa tai tacoja. Keskellä toria taas on erilaisia kojuja, joista saa fruitshakea, thaimaalaista ruokaa altaista, erilailla paistettua lihaa, kanaa, mustekalaa, kalaa, makkaraa, leivoksia, maissia, salaatteja ym. Moni tuntuukin tekevän niin, että hakee eri kojuista erilaisia herkkuja ja asettuu takaosan pöydän ääreen syömään. 

 

Nyt high seasonin aikaan iltaisin, tori on ollut tupatentäynnä ja istumapaikkaa on ollut vaikea löytää. Lisäksi tori on osoittautunut erittäin haasteelliseksi paikaksi vilkkaan pikkuisen kanssa ruokailla. Oikeastaan ruokailusta ei tule yhtään mitään, kun hänen perässään on saanut juosta ja katsoa, ettei hän kajoa torilla myös asusteleviin kulkukoiriin tai muihin vaarallisiin paikkoihin. Mutta torilta saa kaikkea ruokaa myös takeawayna mukaan.

  Luulen, että fruit shake kauppiaat tekevät kovan tilin joka päivä, niin suosittuja nämä erilaiset hedelmäjuomat ovat. Erilaisia vaihtoehtoja on sen ziljoona, ja juomansa saa tilattua joko ilman jäitä mehuna (40baht eli 1e) tai jäämurskan kanssa shakena (20baht eli 50senttiä). Oma suosikkini on ollut tällä kertaa vesimeloni, ananas ja mansikka shake;).

Torin kulmalla 7 eleven.