lauantai 23. helmikuuta 2013

Varo!

Blogimaailma on kyllä jollain lailla huvittava. Ensin sitä haluaa -jostain syystä-levitellä omaa elämäänsä kaikille. Toivoo, että ihmiset kiinnostuisivat blogista, kommentoisivat ja tulisivat lukijaksi. Haluaa kertoa tarinaa omasta elämästään, ja se jää aina väkisinkin puolinaiseksi ja vain osaksi totuutta. Kun bloggaa, asettaa itsensä alttiiksi aina jonkinlaiselle "julkisuudelle", kaikenlaiselle arvostelulle, mielipiteille ja mahdollisille lieveilmiöille.
Päädyin kirjoittamaan tätä blogia, koska halusin lähinnä väylän julkaista matkan aikana ottamiani kuvia. Olen tarkoituksella halunnut pitää blogiin käyttämäni ajan todella minimissään ja kirjoitukset ovat olleet aika suppeita. Asiaa olisi ollut varmasti enemmänkin, mutta koska tiedän että bloggaaminen varastaa helpolla paljon aikaa, en ole jaksanut ja halunnut alkaa kirjoittaa kaikkea auki tähän blogiin, sen takia "pieni blogi Thaimaasta."

Olen tarkoituksella ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, ja jätän julkaisematta asiattomat ja jollain lailla loukkaavat kommentit. Olen valmis käymään keskustelua monestakin asiasta ja usein kommenttiboksissa keskustelu jatkuukin hedelmällisenä. Mutta on myös monia kommentteja, joiden sävy on pahansuopa, enkä ole halunnut niitä julkaista. Tämä "anonyymienarmeija", tuntuu olevan kovin huolissaan, miten meidän täällä reissussa käy ja ennenkaikkea ettei vain lapselle käy mitään. Pääpointtina tuntuu kuitenkin olevan jonkinlainen vihjailu siitä, etten välittäisi omasta perheestäni tai varsinkaan lapsestani ja etten ehkä ole ottanut kaikkia uhkakuvia huomioon. Että kannattaisi nyt kuitenkin vain pelätä kaikkea ja paljon!

Toki turvallisintahan olisi ollut viettää tämä talvi kotona, helsinkiläisessä lähiössä, tutulla olohuoneen karvalankamatolla. Poistua ehkä sitimarkettiin, korkeintaan pulkkamäkeen. Päädyimme kuitenkin tähän ratkaisuun, viettää talvesta kaksi kuukautta toisenlaisissa maisemissa ja olemme olleet koko porukka tyytyväisiä ratkaisuun. Kannatti todellakin, ja jatkossa reissaamme toivottavasti vielä lisää perheen kanssa.

Olemme erittäin kokeneita Thaimaan matkailijoita, ja paikka missä olemme olleet, on todella tuttu, kuin kesämökillä olisi. Paikanpäällä on monia luotettavia henkilöitä ja tuttuja tahoja. Olemme ottaneet selvää asioista ja miettineet kaikki vaiheet, joita lapsen kanssa voisi tulla eteen. Varauduimme kaikkeen asianmukaisella tavalla ja tässä kohtaa voin todeta, että kaikki tarvittavat asianhaarat on otettu huomioon. Oikeastaan mitään yllätyksiä ei ole matkan aikana tullut eteen. Lähdimme lisäksi reissuun myös täydessä uskossa ja luottamuksessa siihen, että meistä pidetään huoli ja se usko ja luottamus on kannattanut! 

Tällä reissulla olen myös huomannut, että maailmassa taitaa olla meneillään jonkinlainen lapsibuumi, siis muuallakin kuin Suomessa! Ihmiset tuntuu reissaavan lasten kanssa todella paljon ja tämäkin saari tuntuu olevan täynnä erimaalaisia lapsiperheitä: venäläisiä, ranskalaisia, slovenialaisia ym.. Olemme myös tavanneet tällä matkalla monia suomalaisia perhetuttujamme, ketkä reissaavat lapsen tai lasten kanssa kuten me.

Reissun aikana on tapahtunut paljon asioita, hyvin tärkeitä asioita. Tämä blogi on ollut todellakin vain pintaraapaisu, ja edelleenkin vain se "pieni blogi Thaimaasta". Matkan aikana on tapahtunut monenmoisia kohtaamisia, käänteitä, tapahtumia, oivalluksia ja muita tärkeitä, lähinnä sisäisiä asioita, joista en ole kirjoittanut blogiin mitään.

Ja klassinen, ei kannata varmaan tätä blogia lukea, jos tekemämme ratkaisut ja ylipäänsä tällainen hurjastelu tuntuu liian huolestuttavalta Suomen päässä. Ja pianhan tämä blogi loppuukin, ja palaamme takaisin turvalliselle karvalankamatolle, josta syntyykin sitten mahdollisesti toisenlaisia bloggaamisen aiheita. Kivalta tuntuu jokatapauksessa palata alkavaan Suomen kevääseen;).
Karvalankamatolla ei varmaan törmää tällaisiin pelottaviin "häkkeihin"...

18 kommenttia:

  1. Mä kiitän tästä blogista, on ollut itsellekin piristävää nähdä turkoosia ja lukea rentoa mieltä :).

    Mutta ei tosiaan löydy hämppiksiä karvalankamatolta, me ollaan nyt monena päivänä etsitty pojan kanssa "mäkkejä" joka nurkasta, tuloksetta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai ei ole mäkkejä löytynyt, ehkä parempi niin;)!

      Poista
  2. hassua, kun mä en oo missään vaiheessa ees ajatellut, että toi ois jotenkin hurjapääratkaisu. ehkä joo siksi, kun oon nähnyt sen paikan ja menon siellä ja varsinkin sen teijän menon siellä, kun tiiätte koko saaren jne läpikotaisin. tuntuu enemmän, että se olisi just turvallisempi paikka kun suomi :D ja semmonen parempi kasvuympäristö, että kerttu saa lahjan kun saa siellä touhuta ja tutustua, eikä tarvii täällä kylmässä jurojen ihmisten maassa siellä omalla matolla köllötellä ;)

    kai se on jos ei oo kauheesti siellä reissannut niin thaimaa kuullostaa jotenkin jännältä ja oudolta paikalta. joku ihmeellinen erilainen maa ja ihan toisella puolella maapalloa kaukana turvallisesta ja pienestä suomesta :D kuitenkin, oon sitä mieltä että se on paljon parempi kasvuympäristö vaikka olisikin joitain vaaroja mitä täällä ei ole! siis voihan sitä vaikka missä itsensä satuttaa ja vaikka missä mitä tapahtua :D mäkin pienenä söin jonkun hedelmätarran omassa pinnasängyssä ja oisin tukehtunu jos iskä ei ois tullu sitä mun kurkusta repimään :D siellä ei varmaan oo torihedelmissä tarroja? haha..

    ei mut anonyymit saa aina mun veren kiehumaan. varsinkaan kun ei tiiä miten hyvin te siellä pärjäätte eikä konkreettisesti oo nähnyt sitä paikkaa jne.

    nähään pian ja turvallista kotimatkaa!=)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Järkyttävä tää hedelmätarrakokemus, en ollutkaan kuullut sitä aikaisemmin mutta sitä täällä muisteltiin! Jasehän se, kun tän tietää tän menon ja meidän menon varsinkin että aika rauhakseltaan ollaan.

      Kiitti!

      Poista
  3. Pulkkamäessä tapahtuu ikäviä asioita. T. Se, jonka taaperolla on joka päivä huuli auki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aargh, voi että! Varovaisuuttaa siis pulkkamäkeenkin!

      Poista
  4. Hei. En ole aiemmin kommenteerannut, mutta nyt on ihan pakko.

    Minusta nimittäin olet nyt sortunut meidän "karvalankamattolaisten" elämän arvosteluun täälä kotosuomessa. Mekin asumme kaupungissa (ei tosin HKI) ja meilläkin on karvamatto ja sittari pienen ajomatkan päässä. Ja voitko aatella: me ollaam onnellisia! Emme tarvitte mitään kaukomatkoja ollaksemme onnellisia. Ollaan onnellisia tässä ja nytten-kuten itämaiset filosofiat opettavat. Ei ne muuten opeta ramppaamaan maailman ääriin ja ettimään onnellisuutta siitä mitä omassa kotomaassa ei kertakaikkiaan oo tarjolla. Minusta muutenkin tietytt extreme reissaajat usein ovat oikeestaan suppeampi katseisia kuin me jotka rakastamme arkea ja eloa kotosalla. Minä nimittäin kyllä ymmärrän, että jotkut tarttee tuota reissaamista saadakseen asiat omiin mittasuhteisiinsa ja tavoittaakseen onnellisuutta, mutta monesti kaukomatkaajat ei tajua, että ihan oikeesti joku voi olla onnellinen kotona, ihan aidosti. Ei ole kyse siitä etteikö me pystyttäisi reissaamaan, vaan haluamme olla joka päivä onnellisia omassa elinpiirissämme. Jotenkin reissaajat aattelee, että tänne jää vaan ne, joilla ei oo rahaa tai ymmärrystä tai molempia lähtee kymmenen tunnin lentomatkan päähän kotopiiristä.

    Tunnemme naapurista perheen, joiden isä tekee pirusti ylitöitä suurimman osan vuodesta, että saavatten rahaa kasaan. Isää ei oikeestaan lasten elämässä paljoo näe, töissä kun on. Syy on, että sitten lomalla saa olla 100% läsnä. Loma kestää 4 viikkoo ja suuntautuu nimenomaan sinne Thaimaaseen, jossa kaikki on "niin ihanaa ja rentoo ja vihreetä" eikä "ankeeta ja harmaata", kuten meillä kotona. Mun kaaliin ei ihan mahu, että isä on poissaolevana 48 viikkoo vuodesta jotta saa ton 4 viikkoo olla täysillä läsnä. Ihan älytöntä. Ja toi suomen haukkuminen, että harmaata ja ankeeta ja kylymää on. Oisko asennevamma? Kannattaisiko nährä asiat aika paljonkin toisin? Melko kituuttamista sitte on elämä kotosalla, jos kaikki on koko ajan ankeeta (paitti ne viis hellepäivää, jolloin reissajan mielestä on riittävän kuuma).

    En tierä mitä kommenttia sulle on tullu, toivottavasti ei mitään haukkumista. Jos on ollu vaan huolta lapsesta ja esim sun denguesta, voisit miettiä miksi se osui niin paljon että piti tuo ylläoleva teksti kirjottaa. Onko tää teirän reissu sittenkään ihan mietitty loppuun, kun tarttee tuolain puolustautua? Ja onhan se oikeesti kamalaa kun äiti ihminen sairastuu noin vakavasti. Dengueen kuolee vuosittain ihan pirukseen ihmisiä eikä oo aina hoiron tasosta kiinni. Miks et tyytyny ottamaan vaan niitä kuvia blogiin? Niihin tuskin olisi tullu kommentteja ollenkaan.

    T: "anonyymiarmeijan" Lyyli, joka on onnellinen aikuisten oikeesti Suomessa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja mitäpä tuohon enää lisäämään;) Ehkä sen, että olen myös välillä ihan onnellinen karvalankamattolainen;).

      Poista
  5. Ei vissiin tule mieleen, että samalla tavalla niitä lapsia elää ja kasvaa muissakin maissa. Ei tää Suomi nyt ole niin ihmeellinen, moneen muuhun maahan verrattuna. Joillakin on vain se käsitys, että tämä on ainoa turvallinen ja hyvä paikka kasvattaa lapsia (yleensä niillä, jotka eivät ole käynteet sitä Tukholmaa tai Las Palmasia edemmällä). No on joo, turvallinen ja hyvä, mutta samalla ihan vitun kylmä ja ankea. Puhumattakaan tästä "lapsiystävällisestä" kulttuurista, josta ei voi edes puhua samassa lauseessa monen muun kulttuurin kanssa.

    Ja musta toi on jo vähän vanhanaikaista päivitellä lasten kanssa matkustamista. Hieman ainansa elänyttä. Thaimaa kun ei nykyään ole enää "kovin extremeä." Suomalaisten kanariahan se on jo nykypäivänä.

    Joo. Hankalahan se on mieltänsä muuttaa, tai edes tietää mistä päivittelee, jos vain homehtuu kotona lastensa kanssa, eikä uskalla lähteä mihinkään, koska maailma on niin "kamalan pelottava paikka". Suotakoon se heille että saavat repiä kauhistelunsa jonkun muun kokemuksista. Sä kuitenkin tiedät, miten naurettavaa se on;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, oon itseasiassa ite just miettinyt viime vuosina, että Taikku on aika out-kaikki on siellä ja se tosiaankin on suomalaisten Kanaria! Mutta ei sen väliä;) Tänne tullaan jos mahdollista on, jos ei- vedetään karvalankamatolla! Oli sitten ankeeta ja kylmää tai ei;)!

      Poista
  6. Joo kyllä se pää tulee mukana on sitten thaimaassa, karvalankamatolla tai ihan vaikka laivalla. Elämä on täynnä valintoja, joku menee, joku jää, mutta se on kyllä totta,että matkustelu avartaa ihmistä. Näkee uusia paikkoja, ihmisiä, makuja ja värejä. Alkaa ehkäpä myös ymmärtämään sitä,että muualla maaimassa ihmisillä asiat ei ole niin hyvin, kuin meillä täällä Suomessa, ei ole varaa karvalankamattoon saatikka pulkkaan, taistellaan leivänpalasista , MUTTA se mitä monilla ihmisillä taitaa olla enemmän muissa maissa on ilo ja ystävällisyys ja se on minusta niin suuri lahja ja ihana piirre,että jo senkin takia kannattaa ottaa ja lähteä. Aina voi tulla takas!!
    Kivaa, kun tulette kohta :)

    Ainiin tossa tommonen linkki löyty

    Maailman terveysjärjestö WHO julkaisi tällä viikolla tiedotteen maailman yleisimmistä kuolinsyistä. Toisin kuin voisi luulla, maailman yleisimmät tappajat eivät ole virukset, bakteerit tai tulehdussairaudet.

    Maailman kuolettavimmiksi vaivoiksi paljastuivat ei-tarttuvat taudit. WHO:n mukaan kaikkein yleisin kuolinsyy maailmassa on tällä hetkellä sydänsairaus. Toiseksi yleisin kuolinsyy on syöpä, kolmanneksi yleisin keuhkotaudit, ja neljänneksi yleisin on diabetes.

    t.systeri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, sama pää matkaa mukana oi sitten missä vaan. En oikeastaan ymmärrä tuota aikaisemmassa kommentissa ollutta erottelua joihinkin reissaajiin ja muihin, en itse näe asiaa niin. Enkä myöskään sido omaa onnellisuuttani matkustamiseen millään lailla, se on vain yksi osa elämää niinkuin olen aikaisemminkin todennut. Mutta netti on täynnä väärinymmärryksiä usein tahallisiakin, puolin ja toisin ja sitähän tää vain on;).

      Mutta, että tää oli mielenkiintoista tilastotietoa tää who:n kuolettavista taudeista! Pistää miettimään jollain lailla kyllä.

      Poista
  7. Ainoa syy miksi mä en kykene tätä aina lukemaan on ihan infernaalinen kateuden ja matkakuumeen yhdistelmä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että! Infernaalinen kateus blogiasioissa on kylläkin tuttua myös täällä päässä..;) Mutta että ihan hyvällä fiiliksellä jaan asioita tässä ja ihan hyvä juttu! Saa lukea muttei oo pakko;)!

      Poista
    2. Sama. Paitsi että mä luen silti. :D Nytkin olen takan edessä viltti ympärillä, kun täällä on vaan niin pirun kylmä. Mieluummin kävelisin vaikka hiekkarannoilla. ;)

      Poista
    3. Jees ja aika aikaa kutakin kohta täälläkin aletaan pakata matkalaukkuja takaisinpäintuloa varten. Ja kateus muuten myös takasta;)!

      Poista
  8. Mä oon kans vähän kade tuosta lämmöstä ja väreistä. Yritän repiä iloa tästä auringosta lumihangella mutta kyllä mä nyt vaan mielummin ottaisin kesät ja kärpäset. Ja kuulemma tämä talvi on ollut pimein vuosikausiin joten väistämättä se vaikuttaa mielialaan.

    Minusta on hienoa että lasten kanssa matkustellaan! Avartaa mieltä ja kyllä tärkeintähän on että on tutut ja turvalliset ihmiset ympärillä.

    Ihana jos jatkat bloggailua kotimaassakin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tämä ollut kyllä ainutlaatuinen tilaisuus varsinkin juuri erityisen synkän talven keskellä.. Oliko se ettei viitenkymmeneen vuoteen ole ollut yhtä pimeää. Mutta, kyllähän sitä suomalaisena myös väkisinkin ilmastoon tottuu.

      Pitää katsoa bloggaamisasiaa suomen päässä sitten;) sellainen vain juolahtanut mielessä;).

      Poista

Hienoa kun kommentoit, kiitos!
Asiattomat ja loukkaavat kommentit jätän kuitenkin julkaisematta;).