Turkoosi vs. harmaa

Lähestyvä Suomeen paluu alkaa muistuttaa itsestään väkisinkin, kun matkan puoliväli ohitettu jo aikaa sitten... Aikaisemmasta kokemuksesta tiedän, että Suomi saattaa lävähtää kovaakin kasvoille ja melkein aina on paluuta seurannut pienimuotoinen alakulo..

Eniten ehkä mietityttää, miten reagoin täydelliseen värimaailman muutokseen. Helsinkiläisessä kaupunginosassa väritys on ankea: harmaa-musta-valkoinen. Ympärillä kerrostaloja, kauppakeskusta, Citymarkettia ja pubeja. On uskomatonta, että jossain päin maailmaa on näin toisenlainen värimaailma: turkoosia, vihreää, kaikinpuolin värikästä ja elävää.

Thaimaassa koen olevani lähempänä luontoa. Ikkunasta näkyy rehevä kasvillisuus, linnut ja gekot sirkuttavat, auringonnousu ja -lasku määrittävät päivänkulkua. Uimaan voi mennä koska vaan. Trooppinen luonto tulee myös sisälle  ja hämähäkki, gekko tai torakka huoneistossa on aivan normaalia. Teiden varsilla käpyttelee kukkoja, kanoja ja lehmiä. Kaunis luonto on kokoajan nähtävillä, aistittavissa ja sen ihmeellisyyttä ja kauneutta ei voi olla huomaamatta.

Tuntuu, että täällä eläminen on muutenkin kehollisempaa kuin topatussa Suomessa. Ihmeellinen luomus, ihmiskeho on jollain tapaa enemmän keskiössä. Tulee kuljettua paljain varpain, korkeintaan flipflopeissa, päällä ei ole talvitamineita ja jalassa sukkia tai paksuja talvisaappaita. Tulee kuljettua pienissä vaatteissa ja eri ruumiinosat ovat kokoajan "esillä" itselle ja muille. Muutenkin thaimaalaisessa arjessa ja kulttuurissa on paljon asioita, mihin kehollisuus ja kosketus liittyy luonnollisena osana kuten esimerkiksi thaihieronta. Ihmiselämän keskeiset asiat, keho ja luonto ovat ainakin omassa elämässäni Suomessa jollainlailla taustalla olevia asioita.

Olen myös huomannut, että Thaimaassa ollessa, tulee vietettyä enemmän aikaa ihmisten seurassa. Kun saarella on suomalaisia tuttuja, heidän kanssaan vietetään aikaa, syödään yhdessä ja istutaan terassilla. Mistäköhän se johtuu? Varmaan monestakin asiasta, mutta ehkä ihan jos siitäkin, että täällä ihmiset viettävät paljon aikaa ulkosalla ja terassilla tai muuten näkösällä. Ihmiset eivät piileskele omissa kodeissaan, vaan kodit ja ihmisten elämät ikäänkuin avautuvat terassien ja ulkonaoleilujen myötä muillekin ja vaikka spontaaneille kohtamisille. Ja thaimaalaiseen kulttuuriinhan kuuluu toisten huomioiminen, vaikka vieraidenkin. Kotisuomessa tulee harvoin sillä lailla hengailtua ihmisten kanssa, varsinkaan spontaanisti. Ja vaikka ulos lähteekin, ei välttämättä kukaan huomaa tai huomioi...

Suomalaisen median poissaolo, lähinnä huolestuttavien uutisten ja lööppien muodossa ei ole haitannut yhtään. Suomalainen media on niin läpitunkevaa, että sen vaikutukselta ei voi välttyä. Päivän keskustelunaiheet alkavat vyöryä heti aamutv:stä silmille, jatkuen pitkin päivää uutislähetysten muodossa. Ja kun lähtee ulos, kirkuvat iltapäivälehtien lööpit jotain muka tärkeää. Katainen, poliittiset sotkut, Eu kriisi, onnettomuudet, julkkisten toilailut ja huono ajokeli ovat asioita, joista minua muistutetaan monta kertaa päivässä.

Mutta Suomeen tullaan jossain vaiheessa toivottavasti avoimin mielin ja katsotaan mitä tuleman sitten pitää. Varmasti uusia ja jännittäviä asioita luvassa sielläkin päässä.