Sapuskaa

 Thaimaassahan on miltei halvempaa syödä ulkona kuin valmistaa ruokansa kotona. Normaali ravintola-ateria maksaa noin 1-3e. Kolmen euron ateria alkaa oman mittapuun ja thaimaapiheyden vallassa olla jo kallis. Mutta 70 bahtilla (n. 1,8e) saa oikein hyvän, täyttävän ja maukkaan aterian, millä pärjää hyvin puoli päivää.

Thaimaalainen ruokahan on tunnetusti erittäin hyvää ja vie kielen mennessään. Kookosmaito, chili, kaffirlime, korianteri, sitruunaruoho ja muut antavat ruuille erityisen thaimaalaisen säväyksen. Perusta on thairiisi, mitä höystetään erilaisilla curryilla, kasviksilla tai kalalla. Tom yam, tom khaa kai, patka pao, som tam, green curry, massaman curry.

Erityisen maukkauden takana voi olla myös natriulmglutamaatti, mitä thaimaalaiset käyttävät kaikessa ruuanlaitossa surutta suolan ja sokerin ohella makua tuomaan. Meilläpäinhän kyseinen lisäaine on kiellettyjen listalla. Olen oppinut jo kai hieman tunnistamaan, milloin ruuassa on käytetty tätä arominvahventajaa. Kun ruoka on "aivan sairaan hyvää", siinä on todenäköisesti natriumglutamaattia. Ajattelin kuitenkin painaa tämän parin kuukautta, sitten vaikka sillä glutamaatilla höystetyllä ruualla. Mutta aina voi sanoa: "karunaa mai sai phang chuu rot"-jos ei halua moista lisäainetta ruokaansa.

Tulisuuteen eli chilillä maustettuun ruokaan ihan oikeasti tottuu, jopa minä, vanha kunnon herkkähipiä. Olen aikaisemmin ollut miltei hospitaalikunnossa syötyäni jotain vähänkään tulisempaa, mutta tällä reissulla olen syönyt jopa yhtä tulisia ruokia kuin mieheni, joka on tunnetusti chilin ystävä. Vai mitä sanotte miehestä, joka jopa Suomessa ollessaan ujuttaa keitetyn kanamunan sisään chilin?

Vilkkaan pikkulikan kanssa ravintolassa ruokailu on ... no haasteellista.

Tässä kohtaa tilanne siis täysin hallinnassa..

Mutta tokihan ravintolassakin tulee käytyä. Olen nähnyt ehkä yhdessä ravintolassa syöttötuolin, ja vaikka meillä on kankainen syöttötuoli matkassa mukana, on se usein kotona silloin kun sitä tarvitsisi. Ravintolassa syöminen onkin aikamoista perässäjuoksemista ja kieppumista. Jos ruokailuosioon saakka päästään, olemme menneet perinteisellä spagetti bolognesella. Usein ravintola-annoksesta on jäänyt take awayta myös kotiin viemisiksi ja seuraavan päivän lounaaksi. Ravintolaruokailuista on kertynyt muuten yllättävän vähän kuvamateriaalia, varmaan,a koska jopa ruokailun läpivieminen on välillä täyden keskittymisen ja työn takana..



Likan ruokailun kanssa ollaan menty muutenkin oikeastaan sieltä, mistä aita on matalin. Alkureissun viikon syömättömyys ja melkeinpä juomattomuuskin aiheutti sen, että olemme pitäytyneet siinä mikä menee (ainakin purkkiruoka ja spagetti)ja syöneet rauhallisessa paikassa, eli kotona. Muutenkin olen matkan aikana joutunut luopumaan monista ravinto-opillisista periaatteistani... No niihin palataan sitten mahdollisesti kun palataan koti Suomeen;).

Paperia ei kuitenkaan ole vielä tullut syötyä..