Suurkaupunki

Tilanteet ovat jo moneen kertaan muuttuneet ja bloggaussormia kutittaa. Olemme matkustaneet ja kotiutuneet kotisaarellemme, mutten ole paassyt toimivan nettiyhteyden aarelle. Laitan kuitenkin pari viime paivina kehkeytynytta postausta.

 Tassa ajatuksia Bangkokin suurkaupungista:

Kai tässä alka olla jo jonkinlainen reissuruuna, vai onko taapero venyttäyt huonot hermoni erikoisiin mittasuhteisiin? Bangkokissa kohdattiin nimittain jos jonkinlaista tilannetta hätkähtämättä: torakat hotellihuoneessa, kanan nahka katukaupan ateriapussissa, nyrkkipyykki hotellihuoneessa, farangin lypsämiset hotellin respassa ja toimimattoman sim kortin asiointi kuntoon.

 Tämä kaikki on oikeastaan tuntunut vain hermolevolta kiireisen ja arkisen taaperoarjen rinnalla. Niiden kahden päivän aikana, kun olin itsekseen toisella puolella maapalloa, sain pitkästä aikaa irtauduttua lapsenhoidosta. Kotopuolessa tulee kuitenkin aina kiirehdittyä "omista menoista" nopeasti takaisin lapsen luo. Toiselta puolelta maailmaa se on mahdotonta, joten oikea oma aika oli vihdoin taattu.

Hotellin uima-altaalla.

Bangkok on suurkaupunki. Ihmisvilinää, täpötäysiä metrovaunuja, lukemattomia mahdollisuuksia, kiirettä ja monia ihmiskohtaloita. Eniten on ehkä säväyttänyt kadulla kerjäävät thainaiset nukkuvine (eli "sairaine") lapsineen. Epäilys herää, edes sairas lapsi ei nukkuisi niin sikeästi ihmisvilinässä jokaikinen päivä, ilta ja yö... Näky on lohduton ja se on herättänyt itsessä sellaisen tunteen, mitä en oikein pysty edes tuntemaan. Raivonsekainen voimaton suru. Ainoa minkä voin tehdä on heittää jokunen bahti (baht, Thaimaan rahayksikkö).

Vaikka suurkaupungissa nakee yhta ja toista, olivat meidan paivamme siella perheena myos mieleenpainuvat ja mukavat. Kuumuuteen totuttelua, vesihuikkien tytolle.