Loppuporukan lento

No hyvinhän se lentomatka oli reissulaisilla mennyt. Hotellin pihaan kurvasi aamupäivällä samoilla silmillä edellisaamusta saakka vetänyt iskä, ja syliin nukahtanut tyttö. Viileä taksi oli tainnuttanut väsyneen matkaajan, joka kannettiin isän käsivarsilla uuden hotellihuoneen puhtaisiin lakanoihin.

Yllätyksekseni matkan aikana ei oltu syöty yhtään karkkia, pelkillä rusinoilla oli menty. Dvd oli laulanut, askartelupussi oli ollut suksee, koneessa käyskennelty, Amsterdamin kentällä leikitty, lentokoneruokaa syöty ja pienen vastustelun jälkeen nukahdettu. Tyttö oli itkenyt kuulema samallalailla kuin kotonakin, eli suht hyvin kaikki oli mennyt. Tosin täysi työ oli isällä varmasti kokoajan ollut.

Koska tyttö on vielä alle kaksivuotias, hän sai matkustaa edulliseen hintaan infanttina, eli sylivauvana- eli isän kanssa samalla penkillä. Tämä tarkoitti tietenkin sitä, että likan nukahdettua isä oli taittanut matkaa seisten ja kävellen. Ystävällinen saksalaismies oli antanut tytön pitää jalkojaan sylissään, mutta olihan se aikamoista kikkailua samalla penkillä, oli iskän loppukaneetti matkaan. 

Kantoreppu kannatti myös viime hetkellä ottaa matkaan mukaan, vaikka aluksi "järkeiltiin" tytön olevan niihin liian iso. Ergo kantorepullahan voi kantaa aika isoakin lasta, ja se oli kätevä varsinkin lentokentillä. Tällaisia kokemuksia alle kaksivuotiaan kanssa lentämisestä, sain nyhdettyä umpiväsyneestä reissuisästä. 

Tämä päivä on mennyt kuosiutuessa, ja suuntaviivoja hakiessa. Eli:

•  miten, mitä ja missä syödään?
• miten, missä ja milloin nukutaan?
• miten suojautua auringolta (lue: miten saada tyttö pitämään aurinkolaseja ja lierihattua)?

Hieman hakemista vielä, mutta onneksi sentään yksi aikuinen on suhteellisen kuosissa, asettunut aloilleen ja levännyt. Huomenna uusi päivä ja altaalle!