Koko paivan kestanyt reissupaiva Bangkokista Koh Phanganin kotisaarellemme oli pitka, ja kuuma. Nain jalkikateen muisteltuna antoisakin:).
Paiva sisalsii lahinna hikoilua erilaisissa kulkuvalineissa ja ravinnontarjoiluyrityksia tytolle.
Tytto on mennyt kai uusista kuvioista tai kuumuudesta jotenkin lukkoon, eikä ole juurikaan suostunut syomaan, eika oikein juomaankaan. Joillakin aideilla on varmasti kokemusta siita, milta tuntuu, kun oma lapsi ei syysta tai toisesta syo. Selkaytimessa ja varmaan biologiassakin oleva halu ruokkia jalkelaistaan epaonnistuessaan aiheuttaa erikoista levottomuutta ja huolta aidissa...
Tytto kieltäytyi järjestelmällisesti kaikesta. Sentään joitain huikkia nesteita meni, tuttu S-marketin tuoremehu 2dl, pieni hedelmäsose purkki, muutama perunalastu, tikkari, hieman lakua ja suklaata. Eli tiputukseen ei jouduttu.
Matkustimme seuraavan kaavan mukaan: taksi hotellilta kentälle, puolitoista tuntia odottelua ja terminaalissa juoksentelua uuden thaimaalaisen pikkuystavan kanssa. Lentokoneessa ihmettelyä ja puolen tunnin tirsat. Tunnin bussimatka kuumassa bussissa (jollaisia suomessa oli joskus 60-luvulla), kilometrin matka erikoiskärryllä lautalle. Lauttamatka-kolme tuntia kotisaarelle. Tämä kaikki tietenkin kovan kieppumisen, oman tahdon ja ideoiden ilmaisemisen ja santailyn saestamana.
Hikoiluista ja ravinnottomuudesta johtuneista, puolin ja toisin hermostuttavista tilanteista huolimatta mietin, että olisipa tylsä matkustaa ilman tyttöä..:) Vaikka huolehdittavaa ja kannettavaa oli paljon, aika urhea ja kiva matkakaveri hän lukuisista känkkäilyistä huolimatta kuitenkin tuntuu olevan:).
 |
| Lautta lahtee kohta.. |
Tytto on mennyt kai uusista kuvioista tai kuumuudesta jotenkin lukkoon, eikä ole juurikaan suostunut syomaan, eika oikein juomaankaan. Joillakin aideilla on varmasti kokemusta siita, milta tuntuu, kun oma lapsi ei syysta tai toisesta syo. Selkaytimessa ja varmaan biologiassakin oleva halu ruokkia jalkelaistaan epaonnistuessaan aiheuttaa erikoista levottomuutta ja huolta aidissa...
Tytto kieltäytyi järjestelmällisesti kaikesta. Sentään joitain huikkia nesteita meni, tuttu S-marketin tuoremehu 2dl, pieni hedelmäsose purkki, muutama perunalastu, tikkari, hieman lakua ja suklaata. Eli tiputukseen ei jouduttu.
Matkustimme seuraavan kaavan mukaan: taksi hotellilta kentälle, puolitoista tuntia odottelua ja terminaalissa juoksentelua uuden thaimaalaisen pikkuystavan kanssa. Lentokoneessa ihmettelyä ja puolen tunnin tirsat. Tunnin bussimatka kuumassa bussissa (jollaisia suomessa oli joskus 60-luvulla), kilometrin matka erikoiskärryllä lautalle. Lauttamatka-kolme tuntia kotisaarelle. Tämä kaikki tietenkin kovan kieppumisen, oman tahdon ja ideoiden ilmaisemisen ja santailyn saestamana.
Hikoiluista ja ravinnottomuudesta johtuneista, puolin ja toisin hermostuttavista tilanteista huolimatta mietin, että olisipa tylsä matkustaa ilman tyttöä..:) Vaikka huolehdittavaa ja kannettavaa oli paljon, aika urhea ja kiva matkakaveri hän lukuisista känkkäilyistä huolimatta kuitenkin tuntuu olevan:).
Kotisaarellemme saavuimme illalla, oli jo pimeaa. Thaimaalainen ystavame oli meita vastassa ja saimme hanelta pikappi kyydin saaren toiselle puolelle, lansimaisen ystavaperheemme luokse. Heidan uusi talonsa oli aivan mahtava lukaali ja vastaanotto oli lammin. Vastalahjaksi sakoitimme heidan samanikaisen tyttarensa lelulaatikon ja paivarytmin:).
Kun seuraava aamu valkeni, herasimme mahtavaan nakymaan.
Tasta on hyva jatkaa:).
Ps. jos joku tietaa miten nappaimistoon saa aa:n ja oo:n pisteet, siis jokseenkin suomalaisen nappaimiston olisi kiva saada tietaa:).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hienoa kun kommentoit, kiitos!
Asiattomat ja loukkaavat kommentit jätän kuitenkin julkaisematta;).