Mehujäätä, maitoa ja muuta ruokapaasausta

On jo pitkään pitänyt postata ruoka-asioista ja nyt juttua tuntuukin aiheesta tulevan.

Ruokahan on nykyään eritavalla esillä jokapuolella, kuin aikaisemmin. Ennen syötiin perunaa ja kastiketta sen kummemmin hifistelemättä tai asiaa miettimättä. Ruuasta ei tehty numeroa ja se oli vain yksi osa elämää.

Ilkka Malmberg sivuaa tammikuun Kuukausiliitteessä olevassa loistavassa kirjoituksessaan ruokakulttuurin räjähdysmäistä kasvua. Ruoka on hyvä puheenaihe entistä monimutkaisemmassa ja sitä myöten kotikeskeisemmäksi muuttuneessa maailmassa. Ruualla saakin siis nykyään myös leikkiä; kulinarisoidaan, laihdutetaan ja karpataan. Ruuasta on saatu aikaiseksi hämmentävän monta televisio-ohjelmaa, puhumattakaan tarjolla olevista erilaisista ruokavaliovaihtoehdoista.

Jotenkin olen itse jollain tapaa kyllästynyt ruokakeskeiseen kulttuuriimme. Ja ennenkaikkea siihen liittyviin lukemattomiin ristiriitaisuuksiin. Tarjollaolevien herkkujen määrä on lisääntynyt, eikä ihme, että elintasosairaudet ja diabetes lisääntyvät kovaa vauhtia. Muistan kun lapsuudessani karamellilaatuja oli sen muutama. Nykymarketin karkkihylly taas on monta kymmentä metriä pitkä. Jossain oli juuri, että suomalainen syö 31 kiloa sokeria vuodessa. Se on paljon. Käsittämättömintä kaikista lienee se, että ruokateollisuuden nimissä tuhotaan maapalloa ja sen päälle vielä heitetään pois varmasti tonneittain ruokaa roskakoriin. 

Taisi mennä jo paasaamisen puolelle, mutta kuitenkin. Olen koittanut itse saada ruokaan jotenkin neutraalimman asenteen sen ainaisen ajattelemisen, joko välttämisen tai sen himoitsemisen muodossa. Ruokaahan on luonnollisesti syötävä, ja hyvä niin, se tuottaa nautintoa. Mutta on kuitenkin vain ravintoa ja yksi osa elämää.

Olen tarkoituksella koittanut olla kiinnittämättä koko ruokailuasiaan sen kummemmin huomiota tällä reissulla. Ja vaikka ruoka onkin yleinen postausaihe monessa blogissa ja tässäkin blogissa aion ruuasta postata, (olenhan saanut aiheesta jopa erittäin asiallisia postauspyyntöjä-kiitos niistä), olen postannut kuitenkin aika vähän aiheesta, kuin mitä olisi voinut. Olenkin oikeastaan syönyt vähän mitä milloinkin, ja silloin kun on ollut nälkä ja koittanut nauttia muistakin mielihyvää tuottavista asioista.

Mutta tällä mehujääviritelmällä mennään tänään, ja koitetaan saada ujutettua likalle maitoa "jäätelön" muodossa. Hän ei nimittäin suostu millään juomaan thaimaalaista maitoa. Thaimaalainen maitohan on taivaallisen hyvää ja menee mielestäni vaniljajäätelöstä. Varmaan rasvaisuutensa takia, prosenttimäärää en uskalla edes arvailla....  Kahvimaitona myös erittäin hyvää;)!